Life\'s like plastic

Mistä koskaan tietää?

2009-11-01T17:21:01+02:00

Pelottaa ettei tää elämä ole sitä mitä mä tahdon..

Liikaa pyydetty?

2009-11-01T16:52:01+02:00

Haluun vaan et joku sanois joskus kunnioituksella, et "jaa toi on SE (mun nimi)?":O

:P

2009-11-01T08:48:01+02:00

Siskon kanssa eile mietittiin, että kuka hemmetin ääliö keksi että muijienki pitää käydä töissä? Mihin on kadonnut se että muija "ns/mukamas" nyrkin ja hellan välissä hoitaa kotia ja muksuja ja tekee ompelutöitä siinä välissä? Tietysti sama versio hieman modernisoitununa,mutta kelpais kuitenki!HMPF

Mutta ko kerra täytyy töissä käydä niin mulla ja siskolla on hemmetin hyvä bisnes suunnitelma, joten tuutte kuuleen meistä vielä:D

Elokuva elämää kiitos?

2009-10-30T15:06:01+02:00

Jos mun elämästä tehtäs elokuva se ois varmaa helvetin tylsä. Mulle kelpais semmone elämä ko Twilight elokuvassa ja siittä uudessa uusikuu leffassa jokailmestyy kohta puoleen..

MoneyMoneyMoney

2009-10-30T12:07:01+02:00

Otin itseäni niskasta kiinni ja kävin koiran kanssa yli tunnin lenkilä! Olin myös sitä kampaamo juttuu menos kysyyn mutta kun missään täällä lähi kampaamoissa ei ole näyteikkunoita... Sitten kävin kaupassa ja kauhistuin kuullessani paljon sinnekkin meni,kallista on. Sitten tästä tilistä pitäs vuokra ja liontoon liput maksaa.. On se kivaa!:S

Ylitsepääsemätön aikaansaamattomuus

2009-10-30T09:05:01+02:00

Sainpas ilmotuksen, että mun uudet tatuointi neulat ja lävistyspihdit ja neulat on tullu postiin:) Täytys vaan saada aikaseks hakea ne sieltä niin pääsis taas tekeen ja harjotteleen tatuoimista jne:P Oon ollu hieman laiska siinäkin niin ei ole oikein tullut tehtyä mitään:/

Sitten oon piirrelly ja suunnitellu itselleni Lontooseen bilemekkoa, mutta en ole kankaita saanut ostetuks tai mitään muutakaan.

Ja kaiken lisäksi pitäis kolmanteentoista päivään mennessä mennä jostakin pasturikampaamoliikkeestä kysyyn että saisiko niiden näyteikkunan somistaa ja tehdä siitä kolmisivuinen portfolio. En ole kysynyt mistään enkä alkanutkaan vielä suunnittelemaan.Voi tätä ihanaa aikaansaamattomuutta:S

Mun piti ottaa tavoitteeksi että oisin tammikuuhun -5kg pudottanut, mutta paskat! En tiedä miksi en pysty oleen syömättä vaan tulee automaattisesti syötyä kamalasti ja taas vituttaa. Ärsyttävää...

Läskini ällöttää itseänikin..

2009-10-29T19:39:01+02:00

Sit jääkaappi tuntuu kokoajan huutavan nimeäni ja pyyävän syömään sieltä... Eipä tässä ainakaan laihduita, vaikka väh. 5kg:n pudotus kelpaisikin:(

Vavvoja:D

2009-10-29T19:03:01+02:00

Onpas muuten kamala vauva kuume ollut jo kauan ja ylitsepursuava hellyydenkipeys:D

Rakkautta ilman rajoja..

2009-10-29T18:48:01+02:00

Tuoko elämääni vaikeutta se, että olen itse suhteellisen nuori ja se, että avopuolisoni on reilusti minua vanhempi?Vaiko se että on kumminkin puolin loukattu toisen luottamusta ja satutettu toista reilusti? Vaiko se, että lapsuudestani lähtien kaikki tekemäni on onllut huonoa,mikään ei ole kelvannut?

Avopuolisoani rakastan kuitenkin todella paljon,kumpaankin on sattunut ja kumpikin on satuttanut. Se että luottamus on kerran urrettu tuo esiin ainaisen epävarmuuteni itsestäni "olenko tarpeeksi hyvä?" "kelpaanko?" "mitä MINÄ nyt tein väärin?". Olen aina ollut todella hellyyden kipeä,ja sen takia hakenutkin nuoresta asti hyväksyntää miehiltä. Jo tämän suhteen alussa tein niin, sitten pikkuhiljaa itsekkin aloin saamaan luottamusta itseeni,siihen että ehkä kelpaanki.Kuitenkin nuo haaveet murskattiin jo alussa. Ja sain tuntea lihoissani sen veriset jäljet, että uskalsin luottaa siihen, että olen jotakin... Tuostakinon jo reilusti aikaa mutta aina välillä menneisyyden arvet palaavat kummittelemaan mieleeni. Vanhat arvet alkavat vuotaa udelleen ja sydäntakoen yritän niitä peitellä ja haudata mahdollisimman syvälle. Onko tämä muka sitä että on vahva?!

Kuitenki huomaan joka kerta kun saan painaa pääni kultani rinnalle, joka kerta kun joudun olemaan kaummin erossa hänestä, että hän on se mitä haluan ja jonka kanssa tahdon olla.

Toivon että lapsuudestani asti ollut huono itsetunto,se etten arvosta itseäni ja se että pidän itseäni syyllisenä kaikkeen vain katoaisi ja saisin nauttia näistä hetkistä täysin rinnoin ja että voisin vai iloita tästä kaikesta ja arvostaa pieniäkin hetkiä<3

Salaista toimintaa..

2009-10-29T18:18:01+02:00

Sain taas aikaiseksi alkaa kirjoittamaan tänne,sillä alotinhan jo alkukesästä,mutta se jäi jotenkin, johtuen siitä että tunnen jonkin sortin syyllisyyttä siitä, että tahtoisin kirjoitta ns. julkista kirjaa tuntemuksistani,ajatuksistani jne mitkä ova yksityisiä. Onhan se aina ollut rankkaa minulle,puhua siis omista tunteistani ja ajatuksistani..

Kerrottakoon ettäentinen elämäni on ollut hyvinki sekavaa,osittain on vieläkin, ja toivoisin että pikkuhiljaa saisin elämäni solmuja selvitettyä tänne. Tuskin siihen koskaan tulen pystymään.